Sain informaatiota tulevista mahdollisista valmennuksista. En ole edes tiennyt semmoisia olevan. Neuvolasta ehdotettiin että osallistuisin ravitsemusterapeutin ja suuhygienistin valmennukseen, mutta on koe itselläni olevan tarvetta semmoiseen. Ruokavalio on kunnossa ja hampaatkin hoidatin alkuraskaudessa. Synnytysvalmennukseen aion osallistua, ainakin siihen mikä pidetään synnytyssairaalassa.
Onneksi loppuaika sattuu keväälle niin kevätaurinko pitää mielen virkeänä ja valoisammat päivät saavat loppuajankin kulumaan yhtä nopeasti. ¨
Minulle iski paniikki, että APUA enhän minä tiedä vauvoista tai niiden hoidosta mitään?! Onneks sain kuulla lohduttavia sanoja, ettei monikaan odottava äiti tiedä paljoakaan ennen vauvan syntymää, mutta kaikki tarvittava opitaan neuvolasta tai äidinvaistot hoitavat homman kotiin. :)
Ajatukset ovat alkaneet joo harhailemaan tulevassa synnytyksessä. Välillä päähäni putkahtaa hirveitä kauhukuvia, mutta yritän lohduttautua sillä miten moni muukin on selviytynyt urakasta. Jos muut ovat pystyneet niin miksen pystyisi minäkin. Hassua, kuinka tatuiointeja täynnä oleva ja muutamasta kohdasta lävistetty ihminen voikaan pelätä kipua, piikkejä ja verta ajatuksena näin paljon. En usko että tositilanteessa äsken luettelemani asiat tuottavat ongelmia, mutta nyt ne kummittelevat vahvana mielessä.
Ulkona on yli kaksikymmentä astetta pakkasta, ja kiristyy vain. Yöksi/aamuksi on luvannut -30 astetta pakkasta.. Ollaan koiran kanssa jumissa kotona, koska auton ovet ja lukot on jäässä. Tosin ei nyt onneks ole mitään akuutteja menoja ja kauppakin on kävelymatkan päässä.
Tänään oli suursiivouspäivä. Aloitin aamuni pesemällä saunan ja kylpyhuoneen, jonka jälkeen jatkoin viemällä petivaatteet ja matot pakkaseen ja puunasin koko asunnon lattiasta kattoon. Nyt tässä välissä voisin sotkea asunnon, että olisi taas huomiselle tekemistä :D Voi käydä aika melko pitkäksi jos ei kohta rupea pakkaset hellittämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti