Rv 22+1

Eilen oli pitkästä aikaa neuvola. Kaikki oli edelleen niinkuin pitääkin. Sydänäänet kuului hyvin, pikkuisen syke oli 146. Ensimmäistä kertaa mitattiin kohdunpohjankorkeus, se oli 19cm, eli maha kasvaa ihan käyrien mukaan. Seuraava neuvolakäynti onkin sitten neuvolalääkärin vastaanotolla viikoilla 27+0. 

Sain informaatiota tulevista mahdollisista valmennuksista. En ole edes tiennyt semmoisia olevan. Neuvolasta ehdotettiin että osallistuisin ravitsemusterapeutin ja suuhygienistin valmennukseen, mutta on koe itselläni olevan tarvetta semmoiseen. Ruokavalio on kunnossa ja hampaatkin hoidatin alkuraskaudessa. Synnytysvalmennukseen aion osallistua, ainakin siihen mikä pidetään synnytyssairaalassa.

Tuntuu että aika menee kuin siivillä. Puoliväli on ylitetty jo ja enää 4kk aikaa laskettuunaikaan.
Onneksi loppuaika sattuu keväälle niin kevätaurinko pitää mielen virkeänä ja valoisammat päivät saavat loppuajankin kulumaan yhtä nopeasti. ¨

Minulle iski paniikki, että APUA enhän minä tiedä vauvoista tai niiden hoidosta mitään?! Onneks sain kuulla lohduttavia sanoja, ettei monikaan odottava äiti tiedä paljoakaan ennen vauvan syntymää, mutta kaikki tarvittava opitaan neuvolasta tai äidinvaistot hoitavat homman kotiin. :) 

Ajatukset ovat alkaneet joo harhailemaan tulevassa synnytyksessä. Välillä päähäni putkahtaa hirveitä kauhukuvia, mutta yritän lohduttautua sillä miten moni muukin on selviytynyt urakasta. Jos muut ovat pystyneet niin miksen pystyisi minäkin. Hassua, kuinka tatuiointeja täynnä oleva ja muutamasta kohdasta lävistetty ihminen voikaan pelätä kipua, piikkejä ja verta ajatuksena näin paljon. En usko että tositilanteessa äsken luettelemani asiat tuottavat ongelmia, mutta nyt ne kummittelevat vahvana mielessä.

Ulkona on yli kaksikymmentä astetta pakkasta, ja kiristyy vain. Yöksi/aamuksi on luvannut -30 astetta pakkasta.. Ollaan koiran kanssa jumissa kotona, koska auton ovet ja lukot on jäässä. Tosin ei nyt onneks ole mitään akuutteja menoja ja kauppakin on kävelymatkan päässä. 

Tänään oli suursiivouspäivä. Aloitin aamuni pesemällä saunan ja kylpyhuoneen, jonka jälkeen jatkoin viemällä petivaatteet ja matot pakkaseen ja puunasin koko asunnon lattiasta kattoon. Nyt tässä välissä voisin sotkea asunnon, että olisi taas huomiselle tekemistä :D Voi käydä aika melko pitkäksi jos ei kohta rupea pakkaset hellittämään. 

Rakenneultra rv 19+4

Eilen se oli, kauan odotettu rakenneultra!! :) Pikkuinen prinssi siellä näkyi terveenä ja tomerana. Kaikki oli juuri niinkuin pitikin, eikä sukupuolesta jäänyt kyllä mitään epäselvyyttä, niin hyvin esitteli vehkeitään. Poika painoi jo 330 grammaa. 

Katselimme vauvaa 4D:nä monitorista, se oli ehkä yksi elämäni jännittävimmistä hetkistä; nähdä oma vauva moniulotteisena näytöltä. Kasvonpiirteet erottuivat selvästi. Sain myös yhden kuvan mukaan, sittenkun lopulta pikkukaveri suostui ottamaan kädet pois kasvojen edestä ja kääntämään hieman päätään kameraanpäin. Aika huono kuva tuli mukaan, mutta kyllä siinä tärkeimmät näkyy (suu, silmät ja nenänpää<3)


Potkut tuntuvat nyt todella hyvin ja selvinä. Välillä tuntuu kuin potku tai nyrkinisku napsahtaisi hermoon tai johonkin, aivankuin sähköisku menisi sisälläni. Ei mikään maailman kivoin tunne, mutta kaiken kestän mitä raskaus tuo tullessaan. Sinällään jännä kuinka selvästi tunnen liikkeet, ja kuinka varhaisessa vaiheessa ne alkoivat tuntua, koska istukka sijaitsee aivan kohdun etuosassa.

Heti ultran jälkeen painelimme äitini, tätini ja mummini kanssa kaupungille shoppailemaan. Oli ihan huippua päästä ostelemaan vaatteita pojan väreissä. Ei tarvinnut etsiä beigejä ja vaaleita nallekuvioisia ja neutraaleja vaatteita niinkuin aiemmin. 

Unohdin kirjoittaa joulun jälkeen päivitystä, mutta tässäpä samassa voi mainita, että olin ollut viime vuonna TODELLA kiltti! Sain kauhean kasan lahjoja! ^^ Vauvakin oli ollut kiltti, vaikkei ole vielä syntynytkään. Osa lahjoista oli yhteisiä mm. lahjakortti H&M:lle ja lastentarvikeliikkeeseen.  Yhdestä paketista löytyi meksikolainen musiikkibola. Siinä on ihanaakin ihanempi helinä ja se laitetaan mahan päälle roikkumaan paidan alle, kuten mikä tahansa kaulakoru. Bolan helinän sanotaan rauhoittavan rauhatonta sikiötä. Syntymän jälkeen bolaa voidaan sitten käyttää esim rauhoittamaan ruokailuhetki, koska vauva on tottunut tuttuun helinään ja rauhoittunut sen ansiosta jo aiemmin. :) 

Tuleva isomummi oli innostunut neulomaan! <3

Ja vielä vähän masupäivitystä..