Joulukiireitä ja vatsatautia

Yllätyshyökkäyksen teki joku mahapöpö. Mikään ei kestä sisällä ja pakko vaan yrittää juoda paljon vettä, että elimistö ei kuivuisi ja että vauvalla olisi kaikki hyvin masussa. Täytynee kohta soittaa neuvolaan ja kysyä, että vaatiiko jotain erityistoimenpiteitä vai lepäilenkö vain ihan rauhassa yrittäen saada edes vähän ravintoa vauvalle. Toivottavasti tämä olisi vain jotain nopeasti ohimenevää ja vaaratonta. 
Onneksi suurinosa lahjoista on jo paketoitu ja joulukortit tehty ja lähetetty, eli suurimmista joulukiireistä selvitty, mutta vielä olisi tekemistä. Tänään oli tarkoitus toimittaa osa lahjoista, mutta taidankin pysytellä visusti neljän seinän sisällä, etten lähde tartuttamaan ihmisiä.

Viikonloppuna mennään tulevaan mummolaan tekemään jouluruokia. Päätimme tehdä laatikot itse tänä vuonna. Piirakkatalkoot siirtyvät varmaankin alkuviikolle, mutta olen siellä mielelläni mukana, vaikken mestarirypyttäjä olekkaan. 

Outoa olla kotona kun jätin eilen koiran äitini luokse hoitoon. Kukaan ei ole sähläämässä jalkojen juuressa heti kun käännät kylkeä sohvalla tai lähdet käymään vessassa. :D  Olen viettäny paljon aikaa vanhempieni luona. Oli tarkoitus mennä jo tänään hyvissä ajoin takaisin. Tulin vain kotiin paketoimaan osan lahjoista, mutta sitten yllättikin pöpö. Täytyy olla mamman kanssa yhteyksissä että kannattaako lähteä tartuttamaan koko perhettä vai jäänkö suosiolla kotiin. 

Avasin jo ensimmäisen joululahjani, joka tuli lapsen isältä. Hän antoi luvan aukaista lahjan enen joulua, koska tiesi että lahja tulee tarpeeseen jo nyt. Paketin sisältä paljastui iki-ihana mikrohelmillä täytetty teddykarvainen imetystyyny!! :)



Jouluhaaste

1. Parasta joulussa?
Joulussa parasta on kiire ja stressi. Ne ei oikeasti. En ole hirmuinen jouluihminen, mutta pidän joulun yhdessäolosta ja hyvästä ruuasta. Aatto on ihan kiva kun silloin saa rauhoittua, mutta en pidä joulunalusajasta kun kaikilla on kauhea kiire jokapaikkaan ja ihmiset ryntäilee kaupoissa vielä aatonaattonakin ostamassa lahjoja. Jos kaiken tekee hyvissä ajoin, ei kiire kerkiä yllättää!

2. Joulumusiikkisi?
Hmm.. Monet joululaulut ovat kivoja ja monet taas ei. Lempparini on Joulumaa, siitä taisi masuasukkikin tykätä kun alkoi hirmuinen pyöriminen mahassa sen kappaleen soidessa radiosta! :D

3. Tykkäätkö katsoa jouluelokuvia? Millaisia?
Joulupukki ja noitarumpu on hitti. Lisäksi tykkään Yksin kotona - elokuvista.

4. Jouluherkkusi?
Karjalanpiirakat ja munavoi! Normaalisti lemppariani olisi myös graavilohi, mutta harmikseni en voi sitä tänä vuonna syödä suuren listeriavaaran takia. Mutta kylläpä sitä pärjää yhden joulun ilman lohtakin. Kinkun syöntikin hieman jännittää kun oli uutisointia sairaalabakteerin löytymisestä kinkuista. No syönpähän sitten vaikka vaan hirvipaistia ja karjalanpiirakoita, niin tyytyväinen olen silti.  

5. Mitä pitää ehdottomasti olla jouluaterialla?
No niitä piirakoita :D

6. Koska joulukoristeet pääsevät kotiasi koristamaan?
Miulle ei taida tulla tänä vuonna tähän asuntoon mitään koristeita. Taidan jo olla hieman myöhässä muutenkin. Sitäpaitsi en vietä aikaa jouluna omassa asunnossani vaan äitini luona, niin miksipä tänne mitään laittaisin. Kynttilöitä olen polttanut ja yhdet jouluvalotkin ripustelin, mutta se saa nyt luvan riittää. Ensi vuonna sitten uudella yrityksellä kohti joulua!

7. Joulu kotona vai jossain muualla?
No kotona, eli mamman luona <3

8. Itsetehdyt lahjat vai kaupasta ostetut valmiit vai molempia?
Sekäettä. Tein tänä vuonna monta lahjaa itse, mutta osan ostin kaupasta. 

9. Laitatko ulkovaloja pimeyttä valaisemaan?
En laittanut ulos mitään jouluvaloja, täällä kun on katuvaloja ja pihavaloja niin paljon niin eihän ne mihinkää näy. Sisällä on tosiaan lyhdyn sisässä yksi sisävalosarja.

10. Joulu oman perheen kanssa vai isommassa porukassa?
Oma perhe + tädin perhe.

11. Onko sinulla joululahjatoive?
Ei.. Tajusin vasta vähän aikaa sitten etten ole toivonut mitään. Mutta onneksi tontut pitävät korvansa auki pitkin vuotta. ;)

12. Paras saamasi joululahja?
En rupee laittamaan lahjoja paremmuusjärjestykseen. Kaikki yhtä hyviä.

13. Kuvaile unelmiesi joulu?
Joskus vielä vietän joulun Pohjois-Suomessa porojen keskellä :)

14. Mikä on ärsyttävin joululaulu?
Ei tule pelkästään yhtä mieleen, aika kuluneita alkaa suurin osa olemaan. Tykkään enemmän semmoisista rauhallisista kun menevistä joululauluista.

15. Oletko tehnyt jouluvalmisteluja tälle vuodelle, mitä?
Ostanut/tehnyt lahjoja, paketoinut ne ja askarrellut joulukortit/lähettänyt ne.

16. Paras joulujuoma?

 Glögi

17. Oikea kuusi, tekokuusi vai ei kuusta ollenkaan?
No miulle ei kuusta tule itelle ihan lähivuosina. Yhtenä jouluna on aito kuusi ollut omassa asunnossa ja se neulasten määrä lattialla oli tehdä miut hulluksi. Aito kuusi on paras jos ei tarvitse itse siivota niitä neulasia. Mut tekokuusikin on hieno.

18. Käykö teillä joulupukki?
Käypi.

19. Paras joulumuistosi lapsuudesta?
Joulu oli paljon kivempaa aikaa kaikenkaikkiaan lapsena. Joulun salaisuus ei ollut vielä paljastunut, ei ollut stressiä. Aamun kohokohta oli joulupukin kuumalinja ja illan kohokohta lahjojen jako.

20. Laittaudutko jouluaattona hienoksi vai hölläiletkö koko päivän pyjamassa?
Ostin tänä vuonna aattoa varten punaisen paidan ja kyllä sitä meikkiä tulee sipaistua naamaan muutenkin lähes joka päivä.

21. Peruna-, porkkana-, bataatti- vai lanttulaatikko?
Porkkana

22. Paras joulusuklaa?
Kaikki suklaat paitsi tummasuklaa :P

23. Joulutortut vai piparit?
Joulutortut aprikoosimarmeladilla, ei lakkahillolla. Kotitekoisista pipareista en tykkää, mut kaupan piparit on ihan hyviä.

Tuleva potkunyrkkeilijä

Hassua kuinka niin pieni olento vatsassani voi pitääkkään näin riehakkaat jumppatunnit. Vauvan paino on nyt noin 100g ja pituus 12cm. Pikkuinen on kännykkäni kokoinen, mutta liikkeet tuntuvat aivat uskomattoman selvästi. Jos hän perii sekä isän, että äidin vilkkauden niin ymmärrän kyllä täysin kuinka saa jo noin pienenä pidettyä tuollaista elämää. :D Nyt viikkoja siis kasassa 15+4.

Ostin AngelSounds kotidopplerin ja olen pari kertaa kuunnellut vauvan sydänääniä sillä. Eilen illalla ei ollut vaikea paikantaa mihin kohti anturin laittaa, tiesi kyllä tasantarkasti missä kohdassa vauvalla on jumpat käynnissä. Oli vain todella vaikea kuunnella kun ei millään meinannut pysyä paikoillaan. 

Maha on taas paisunut ja talvitakki ei meinaa kunnolla mahtua kiinni. Onneksi sain uusia isompia takkeja niin tarkenee talven yli kulkea ulkona. Painoni ei millään halua lähteä nousemaan, se ei ole missään vaiheessa raskautta vielä noussut, vain laskenut. Viimeneuvolasn jälkeenkin on tippunut paino, vaikka olen syönyt kuin hevonen. Jos ei pikkuhiljaa ala nousemaan niin täytyy ruveta selvittämään syytä..

Minulla alkaa olemaan jo kaikki vauvatavarat kasassa, lukuunottamatta vaatteita ja kaikkea muuta pientä esim tuttipulloja, tutteja, vaippoja yms. Vaunut ovat jo isäni luona odottamassa, lämpimässä varastossa. Ne ovat hyväkuntoiset Ora taigan yhdistelmävaunut. Sänky, sitteri, turvaistuin ja muut isot tavarat tulevat tädiltäni. Ihana kun ei tarvitse stressata niiden hommaamista! :)  

Muutos lapsilisälakiin

"Kaikkia lapsilisän tasoja alennetaan 8,1 prosenttia, eli käytännössä lapsilisät pienenevät 8–15 euroa kuussa lasta kohden. Alentaminen ei kuitenkaan koske lapsilisän yksinhuoltajakorotusta eikä vaikuta toimeentulotukea saavien perheiden taloustilanteeseen, sillä toimeentulotukilaskelmassa lapsilisä lasketaan toimeentulotuen määrään vaikuttavaksi tuloksi.Oppositiopuolueiden vastalauseet koskien lapsilisäleikkauksia hylättiin äänestyksissä. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tammikuussa 2015." Lainaus Iltalehden sivulta 28.11.2014

Tämmöinen sattui silmääni Iltalehden uutisia selaillessa. Ensiksi pidetään kauhea hulabaloo tasa-arvoisesta avioliittolaista. Kaikki lehdet uutisoivat ja media käy kuumana. Sitten saman päivän iltana tulee kirjoitus "myös näistä eduskunnassa päätettiin tänään." Onko olevinaan lapsiperheiden tuet niin pieni ja mitätön asia tässä yhteiskunnassa, että siitä tehdään vain pienenpieni otsake? Mieluummin mie menisin eduskuntatalon eteen osoittamaan mieltäni tällaisista OIKEASTI pinnalla olevista asioista (kuten lasten hyvinvoinnista,) kuin homoseksuaalien naimisiinmenosta. Siis miulle on aivan yks hailee kuka menee naimisiin ja kenen kanssa, menkööt vaikka kissansa kanssa jos siltä tuntuu, mutta miksi siitä tehdään niin iso asia? Lapsiperheillä menee huonosti, mutta siitä ei uutisoida ennenkuin tapahtuu perhesurma tai muuta yhtä kamalaa. Ja hei, eikun nipistellään vähän vielä lisää tukirahoista. Vanhemmat turhautuvat kun ei riitä rahat mihinkään, ei edes perushyvinvoinnin edellyttämiin ostoksiin. Laskut saadaan juuri ja juuri maksettua ja vuokralla kituutetaan liian pienessä asunnossa, että rahat riittävät vuokranmaksuun. Ollaan pienin mahdollinen aika vauvan kanssa kotona vauvan syntymän jälkeen ja onkin jo taas kauhea kiire palata työelämään, että rahat riittävät. No totta ihmeessä siinä tulee burn out alta aikayksikön. Ei olla keritty vielä edes tottua lapsiarkeen kun pitää jo nakata pienimmäinen päivähoitoon ja lähteä työelämään. 

8-15 euroa ei ehkä tunnu isolta rahalta, mutta sillä ihan oikeasti saa jo pieni perhe parin päivän ruuat, tai uudet kengät lapselle. Eiköhän olisi jotain muitakin asioita joista säästää, kuten kansanedustajien pikkujoulut tai muu vastaava hölynpöly. Siellä sitten verorahoilla juhlitaan kalleinta skumppaa nauttien pikkurilli pystyssä ja ollaan niin isoa herraa kun ollaan saatu taas "pikkuisen säästöä juuri oikeasta paikasta." En yleensä puutu tämmöisiin asioihin mutta nyt ärsyttää niin paljon että on pakko avautua! Ja en siis tässä yritä sanoa, että asiat tulee olemaan todella paljon huonommin sen kahdeksan euron takia, vaan yritän sanoa sitä, että pitäskö pikkuhiljaa tuolla ylemmällä taholla kiinnittää huomioo kansalaisten hyvinvointiin.. :/ 

Neuvola rv 14+3

Neuvolassa käyty ja kaikki oli kunnossa. Rupateltiin niitä näitä ja täyteltiin iso kasa lappuja. Sydänäänet saatiin tosi hyvin kuulumaan ja syke oli yli 150, hyvä ja tasainen. Sattui pieni väärinkäsitys kun hoitaja pyysi neuvolaan mennessäni minua käymään vessassa. No tein työtä käskettyä, ajattelin että rakon on pitää olla tyhjä kun kuunnellaan sydänäänet, niinhän piti olla ultrassakin. Pissasin siinä sitten normaalisti pönttöön ja menin huoneeseen sisälle. Jonkun ajan kuluttua hoitaja sanoi että menee tarkistamaan pissasta sokerit ja muut arvot.. Hmm? Seurasi pieni hiljaisuus ja kysyin että kuinka meinasi sen suorittaa kun pissasin pönttöön ja vetäisin pöntön.. Eihän minulle sanottu, että siitä tarkistetaan jotakin. Jouduin sitten juomaan pari lasillista vettä ja menemään uudelleen vessaan. Ehkä ensi kerralla muistan hoitaa asian oikeaoppisesti jo ensiyrittämällä.. :D

Kerroin neuvolatädille että olemme eronneet lapsen isän kanssa. Siitähän alkoi kauhea huoli, että kuinka pärjään rahallisesti. Kerroin pärjääväni oikein hyvin taloudellisesti, sekä myös henkisesti paremmin tällä hetkellä. Toki on tilanteita jossa toivoisi jonkun olevan läsnä, mutta on kun on tottunut olemaan keskenään masuasukin kanssa, niin jotenkin tilanne ei vaadi nyt yhtään sekoittamista. Minulla on hyvä näin, ja piste. Sain ilolla kertoa kuinka hyvä tukiverkosto minulla on. <3

Tänään vaihdoin jo muoviset ja taipuisat äitiysnapakorut vanhojen metallisten tilalle. Edelliset korut tököttivät ikävästi kasvaneen vatsan takia ja jäivät kiinni paitoihin ja housuihin. Nyt saa masu kasvaa rauhassa ilman että tarvitsee pelätä navan repeävän. 

Rv 14+0

Hurjaa kuinka nopeasti aika kulkee, vastahan menin varhaisultraan jännittyneenä ja pelonsekaisin tuntein. Nyt takana on np-ultra ja torstaina on jo kolmas neuvolakäynti. Kohta, ihan huomaamatta ollaankin ja puolessa välissä. Jännitys ja pelko ovat muuttuneet iloksi ja onnellisuuden tunteeksi. Nyt kun raskaus ei ole enää mikään salaisuus, niin elämä on huomattavasti paljon helpompaa. Ei tarvitse miettiä mitä möläyttää suustaan. 

Minulla on jotenkin tosi varma tyttöolo. Jos sanonta "tyttövauva vie äitinsä kauneuden" pitää paikkaansa niin tulokas on 100% varmuudella tyttö. Naamani on todella huonossa kunnossa ja täynnä näppylöitä, sekä hiukseni hapsottavat mitensattuu. Joudun kulkemaan pipo päässä joka paikkaan, ellen jaksa ihan todenteolla panostaa hiuksiini ja yrittää saada ne näyttämään vähemmän linnunpesältä. Lisäksi mahani on levinnyt hassusti. En tiedä onko se normaalia tässä vaiheessa että maha leviää jo lantioluiden yli, olipahan kyseessä tyttö tai poika.. Jokainen joka raskauttani on jotenkin kommentoinut on sanonut että "tyttö tulee".. Osaatteko sanoa mahan muodosta mitään? :) 

Kiinalaisen syntymäkalenterin mukaankin tyttö on tulossa, olisi hauska kuulla teidän kokemuksianne siitä onko syntymäkalenteri pitänyt paikkaansa? Katsoin kalenterista oman syntymäni (tyttöä näytti,) sekä pikkuveljeni syntymän (poikaa näytti.) Eli niiltä osin on ainakin pitänyt paikkaansa.

Mutta onpahan pikkuinen kumpaa sukupuolta tahansa niin yhtä tervetullut hän on jokatapauksessa. <3

Syy aikaisemmin mainitsemiini pääkipuihin ei ehkä ollutkaan raskauden, vaan tänään todetun poskiontelotulehduksen. Menin aamulla sairaanhoitajalle kaksi viikkoa kestäneen flunssan ja noin jokatoinen ilta nousevan lämmön ja piene kuumeen takia. Tulehdusarvot olivat normaalit ja kaikki muukin näytti olevan kunnossa paitsi oikeanpuolen poskiontelo josta löytyi selvä tulehdus ultratessa. Nyt siis antibioottikuuri ja lepäilyä.

Olen hullaantunut tilaamaan kaikkea mahdollista Ebaysta. Posti on tuonut vauvallekkin jo pörröisen nallepuvun korvilla ja hännäntypykällä varustettuna, sekä ikiomat "converset" !!
Ulkomailta tilatessa kaikki on niin paljon halvempaa kuin Suomessa, että huomaamattaan onkin tilannut jo monella kympillä pieniä paketteja. Sit saa jännityksellä odottaa kotona, että milloin mitäkin putkahtaa postilaatikkoon kun ei enää muista mitä on tilannut. 

Ultrakuulumiset

Vihdoin ja viimein se kauan odotettu np-ultra sitten oli! :)
 Laskettuaika muuttui kahdella päivällä aikaisemmaksi, eli uusi laskettuaika on 25.5.2015. Siellä pikkuinen vilkutteli äidille ja mummille. 
Kaikki näytti olevan kunnossa ja niskaturvotustakin oli vain 1mm. Itku ihan pääsi kun syke alkoi kuulumaan monitorista. Syke oli 150, eli täysin normaali. Nyt täytyy vielä odotella verikokeitten ja ultratulosten yhteenlaskettu arvio, että onhan seulonnoissakin kaikki varmasti niinkuin pitää. Ensi viikolla on neuvola-aika, jossa selviää mitä seuraavaksi. Olen kieltämättä ihan pihalla ja unohdan jo välillä olevani raskaana kun minkäänlaisia oireita ei ole, päänsärkyä lukuunottamatta. Onneksi pikkuinen muistuttelee vähänväliä olemassaolostaan kutittelemalla masua sisäpuolelta. :')

Kauhean kuvauksellisella tuulella masussa ei oltu, vaan nukahdeltiin keskenkaiken ja kätilö joutui tökkimään hereille. CRL oli 7,2cm joka vastasi viikkoja 13+3 ja päänympärys vastasi viikkoja 13+0, eli kätilö laski niiden mukaan viikoiksi 13+1. 

Nyt menossa 13+3 ja muuten kaikki kunnossa itsellä, mutta itkusta ei tule loppua. Olen pitkin päivää itkeskellyt milloin millekkin, ja enimmäkseen ilman syytä. Parempi pysytellä kotona, vaikka onkin tylsää. Saattaisin ihmisten ilmoille lähtiessäni olla kuin kävelevä aikapommi.  

Ultraa edeltävän illan masupäivitys. Näytän siltä kuin olisin levinnyt joka kohdasta. Olo on kuin pullataikinalla johon on laitettu liikaa hiivaa.. Heh :D

Kävin tänään ostamassa äitiysfarkut. H&M:n valikoimista löytyy todella hyvin istuvia ja hienoja äitiyshousuja. Löysin sieltä mieleiseni ja ostin varmuudenvuoksi yhtä kokoa isommat kun mitä normaalisti käytän. Eivätpähän purista takapuolesta ja reisistä sitten myöhemminkään. Ihana että nykyään löytyy semmoisia farkkuja joista ei edes huomaa niiden olevan jotenkin erilaiset. Ainut mikä uusissa housuissani eroaa muihin, on mahakaistale ja löysempi ja matalampi vyötärö. 

Rakenneultra on sitten tammikuun alussa ja siellä pitäisi sukupuolenkin selvitä. Oli kyllä tämänpäivän ultrassa pikkukaveri niin jalat ristissä, että jos yhtä ujoksi heittäytyy seuraavallakin kerralla, niin sukupuoli saattaa jäädä arvoitukseksi.

Ensimmäinen kolmannes ohi.

Huh, joko voi huokaista helpotuksesta? Nyt ollaan jo ekan kolmanneksen yli, eli niin sanotusti varmoilla vesillä. 12+0 paukahti täyteen tänään, eli apua, siirrytään odotuksessa jo neljännelle kuulle. Toivottavasti masussa on tälläkin hetkellä kaikki hyvin. <3 Kaikki pahoinvoinnit, kivut ja kolotukset ovat ainakin toistaiseksi tiessään ja on vain voinut nauttia olostaan. Maha kasvaa mukavasti ja liikkeetkin tuntuvat sillon tällöin kutitteluina. Ruokahalu on aivan mieletön, tuntuu että voisin vain syödä ja syödä ja syödä. Olen alkanut nyt kiinnittämään huomiota ruokavaliooni. Yritän syödä mahdollisimman terveellisesti ja monipuolisesti ja jättää roskaruoan ja einekset kokonaan kauppaan. Niin saan pidettyä huolta sikiön oikeanlaisen ravinnon saannista, sekä omista linjoistani.

Turvotus kropasta on kokonaan hävinnyt ja tilalla on ihan oikeata vauvamahaa muistuttava pallo.

Alle viikko enää np-ultraan, nyt alkaa jo vähän jännittämään. Miltähän siellä näyttää? :) 

Ajattelin aloittaa uimahallissa käynnin sekä jatkaa salilla käyntiä kevyesti pitkän tauon jälkeen. Luin netistä että uinti on parasta liikuntaa raskaana olevalle. Samalla se rentouttaa ja käy lähes jokaiseen kehon lihakseen. Eihän kuntosalille tarvitse aina mennä näyttääkseen kehonrakentajalta, aion ottaa alussa ihan rauhallisesti esim. kuntopyörää polkemalla ja pieniä käsipainoja nostelemalla. 

Minuun on iskenyt joku hirvittävä pesänrakennusvimma. Haluan pistää kaikki huonekalut uusiksi ja sisustaa asunnon uuteen uskoon.  Pistin kaikki isoimmat huonekalut myyntiin ostaakseni uudet ja kivemmat tilalle. Täytyy toivoa, että sohva ja sänky eivät mene kerralla kaupaksi, muuten joudun koiran petiin nukkumaan. No mutta, vaihtelu virkistää ja saan toivottavasti tehtyä kodista entistä ihanamman ja lapsiystävällisemmän. :) Onneksi on vielä aikaa, eikä kaiken tarvitse tapahtua hetkessä.

Ensimmäiset liikkeet(kö?)

Tänään oli mukava ja rauhallinen päivä. Sadepäivä oli kiva viettää shoppaillen. Kävimme ystäväni kanssa kaupungilla kiertelemässä ja muutama heräteostos tuli tehtyä sekä itselle, että pikkuiselle. Löysin aivan ihanan yöpuvun ja potkuhousut, pakkohan ne oli sitten ostaa. :) 

Nyt illalla kun köllähdin sohvalle pitkälleni, alkoi tuntua outoa kuplintaa vasemmalla puolella vatsalla. Kuplinta jatkui, ja jatkui, sain kädellä kokeilemalla paikannettua kohdan ja olen aivan varma että siellä pienokaisella oli iltajumpat menossa. Kuplinta ja "tökkäisyt" sisäpuolelta eivät olleet säännöllisiä, kuten elohiiri, eikä todellakaan mikään "eksynyt pieru" niinkun usein kuulee sanottavan. Sain otettua pienen pätkän videota, jossa näkyy kuinka maha heiluu. 
Yritin taas tapani mukaan selata keskustelupalstoja läpi, milloin ihmiset ovat tunteneet ensimmäisiä liikkeitä, ja kuten arvata saattaa sieltä ei olisi tälläkään kertaa kannattanut mennä mitään tietoa etsimään. Kuinka ihmiset ovat niin ehdottomia ja hyökkääviä mielipiteidensä kanssa?! "Et takuulla tunne vielä noilla viikoilla lapsesi liikkeitä" - oli eräskin kysyjä saanut vastaukseksi, kun viikkoja hänellä oli 12. Miksi ei? Mielestäni kukaan ei voi tulla sanomaan milloin SINÄ tunnet ensimmäiset lapsesi liikkeet ja milloin et. Jokainen yksilö, jokainen raskaus ja jokainen sikiö on ainutlaatuinen ja yksilöllinen. Jollakin istukka on edessä, jollakin takana. Jollakin kohtu kallistuu eteenpäin, jollakin taaksepäin. Itselläni on nyt 10+6, eli huomenna lähdetään kahdennelletoista viikolle, ja kyllä, uskon että tunsin vauvani liikkeet hyvin, ja selvästi. <3

Päivässä jo huomaa eron eri housujen päälle mahtumisen ja tiettyjen paitojen "löysyyden" kanssa.. :) Tällä hetkellä taitaa olla kahdet farkut joissa menee enää nappi kiinni, kohta täytyy lähteä etsimään äitiysfarkkuja.

Minusta

Tajusin etten ole vielä kertonut itsestäni mitään.

Olen siis  ensimmäistä lastani odottava 21-vuotias nainen Itä-Suomesta.
Asun kivassa rivitalokaksiossa pienessä kylässä, rauhallisella alueella. Pidän paljon luonnossa liikkumisesta, siksi maaseudulla asuminen on minun juttuni. Kokeilin joskus asua kaupungin keskustassa, mutta se sai oloni ahdistuneeksi. Ehkä vielä joskus kokeilen isommassa kaupungissa asumista, ken tietää. Kohta pitäisi ruveta etsimään isompaa asuntoa, eikä sitä koskaan tiedä minne suuntaan elämä kuljettaa. Maiseman vaihdoskin on käynyt mielessä, mutta se ei ole ajankohtainen ainakaan vielä. En pärjäisi tällä hetkellä yksin uudessa kaupungissa, uusien ihmisten ympäröimänä.
Tukiverkostoni (perhe, ystävät ja sukulaiset) ovat minulle tällä hetkellä todella tärkeitä. On ihana tietää, ettei jää yksin vaikka mitä kävisi. Olen pystynyt puhumaan äitini kanssa aivan kaikista odotusaikana mieltäni askarruttaneista asioista ja äitini on tukenani koko ajan. Tuleva mummi lupasi lähteä mukaani np-ultraan. :) 

Minulla on 3-vuotias sekarotuinen tyttökoira Impi, joka on aina tullut kaikkien kanssa toimeen. Nyt kuitenkin olen alkanut huomaamaan muutoksen tuulia aina niin kiltin koirani käytöksessä. Jonkinlainen vahtivietti on herännyt. Koirani ei laske enää tuntemattomia ihmisiä tai vieraita koiria lähelleni. Se vartioi omaa pihaa sekä kotia aivan eri tavalla kuin ennen. Onhan se hienoa, että perheessä on laumanvartija, kun miestäkään talosta ei löydy. Täytyy kuitenkin toivoa että käytös ei mene aivan överiksi, vaan koira hyväksyy lähelleni koko raskauden ajan tutut ja turvalliset ihmiset. 

Minulla ei ole vielä ammattia, olen peruskoulun jälkeen ns. etsinyt itseäni. Olen opiskellut eri aloja pienissä pätkissä ja huomannut kuitenkin ettei ala ole minua varten. Aion heti kun mahdollista aloittaa aikuispuolella opinnot lasten ja nuorten parissa. Onneksi koulutus johon melkovarmasti pääsen takaisin kestää vain noin yhdeksän kuukautta ja suurinosa siitä tehdään kotoa käsin ja työharjoitteluissa.

Rakastan ruuanlaittoa! Minulle kokkaaminen toimii jonkinlaisena terapiana. On ihana soveltaa erilaisia ruokalajeja. En koskaan käytä ruokaohjeita kun korkeintaan raaka-aineiden määrissä. Ohjeet ja raaka-aineet muotoutuvat omassa päässäni valmiiksi ruuaksi, ja sit eikun tuumasta toimeen. Minusta on kiva kokeilla kaikkia uusia juttuja. Pidän enemmän suolaisten ruokien teosta, koska en ole kauhean hyvä makeitten leivonnaisten tekemisessä. Pullaa olen paistanut vain kerran elämässäni. Minusta ei siis luultavasti tule pullantuoksuista kotiäitiä, vaikka keittiössä kovasti viihdynkin.

Masun kasvua.

Olo on jotenkin "tönkkö" ulkoillessa ja lenkkeillessä. Mahan saa onneksi vielä pitkään peitettyä löysillä vaatteilla, mutta farkut puristavat jo hieman.

Aion osallistua kaikkiin seulontoihin joihin raskausaikana on mahdollista osallistua. Kävin keskiviikkona antamassa laboratorioon muutaman putkilollisen verta ensimmäisiä seulontoja varten. Reilu pari viikkoa ja on np-ultra!! En malta odottaa! 

Vielä ei ole oikein uskaltanut lähteä vauvanvaateostoksille, vaikka kaupoilla käydessä tulee hypisteltyä vauvanvaatteita ja kaikkia tuitui-söpöjä vauvajuttuja. Ehkä np-ultran jälkeen voi jo jotain pientä ostella hyvillä mielin. :)

Kävin 9+0 neuvolassa kuuntelemassa sydänäänet ja ne kuuluivat selkeästi kun ne vihdoin löydettiin. Epäilimme ensiksi ettemme saa ääniä vielä kuulumaan mutta sieltä pikkuisen syke, 164 lyöntiä minuutissa kuului hienosti! <3 Sai taas lisää voimia ultran odotteluun.

Pahoinvoinnit alkoivat aivan hirveinä. Aamut alkoivat oksentamisella useana päivänä, kunnes tajusin pitää taukoa vitamiin syönnistä. Käytössäni oli Multivita - raskaus ja imetys - valmiste, jossa on todella suuri määrä rautaa ja ne ilmeisesti aiheuttivat pahoinvointia.. Nyt muutama päivä takana niitä syömättä ja olo on jo paljon parempi! :)

Eilen sukulaisvierailulla ihmettelimme yhdessä mahan kokoa, onko tosiaan viikkoja vasta 10+3? Mahan koosta päätellen niitä voisi olla puolet enemmän, mutta ei kai nyt sentään. 
Alkuperäinen laskettu aikahan minulla oli 26.4 (kuukautisista laskettuna) mutta ensimmäisessä ultrassa laskettu aika siirtyi 27.5, jolloin ultraava hoitaja sanoi, että seuraavassa ultrassa saattaa sitten LA muuttua kahdella viikolla lähemmäksi. Saattaahan niitä viikkoja olla nyt kasassa jo 11-16, se selviää sitten parin viikon päästä.

Rv 7+5

Onneksi aika kuluu suhteellisen nopeasti. Nyt mennään "jo" viikoilla 7+5! :) Yli viikon verran heräsin joka aamu ennen seitsemää, vaikka ei ollutkaan lähtöä mihinkään. Yritin pitkittää nukkumaanmenoa puoleen yöhön asti, mutta silti heräsin yhtä aikaiseen. Nyt aikaiset aamuheräämiset ovat jääneet ja tuntuu ettei mikään unimäärä riitä. Olen illalla ennen kymmentä nukkumassa ja voisin nukkua vaikka vuorokauden ympäri.

Pahoinvointi on tullut kuvioihin. En ole oksentanut, mutta ruokailut tulee miettiä todella tarkkaan. Jos käyn ostamassa kaupasta vaikka kalapuikkoja, koska mieleni tekee juuri niitä ja menen kotiin valmistamaan ruokaa, en välttämättä enää voikkaan syödä aikaisemmin kaupassa haluamaani ruokalajia. Ruokamäärät on mietittävä niin, etten välttämättä  syö samaa ruokaa kuin kerran, jos edes sen yhden kerran. Kaikista pahinta on olla ruoanvalmistuksesta aiheutuvassa rasvankäryssä. Onneksi koira auttaa mielellään ylijääneen ruoan syömisessä.

Pikkuisen alkaa jo vatsa pyöristymään.

Latasin Vau.fi-sovelluksen puhelimeeni. Sen avulla voin seurata päivittäisiä muutoksia sisälläni. Hassua ajatella, että pikkuinen on vasta noin 1cm pituinen, vaikka hän alkaa jo pikkuhiljaa muistuttamaan pientä vauvaa. Olo on edelleen epätodellinen, mutta silti niin onnellinen.

Plussa

Kun hailakka viiva ilmestyi ensimmäistä kertaa testiin, ei sitä osannut uskoa todeksi. Mielessä pyöri niin paljon asioita. Entä jos testi onkin jollain tavalla virheellinen? Google kuumaksi ja hakusanoilla "väärä posiitivinen raskaustesti" etsimään vastauksia. Sain lohduttauduttua vastausten avulla - "väärää positiivista ei voi tulla."

                                         

 Ensimmäinen positiivinen testi, jota en kuitenkaan vielä uskonut...

..Joten tein toisen  lauantaiaamuna, ja olihan sitä jo uskottava..

Edessä oli elämäni pisin viikonloppu. Vasta maanantaina pystyin soittamaan neuvolaan, josta neuvolantäti antoi ajan seuraavaksi perjantaiksi. Ja jälleen pitkä viikko edessä.. Viikon aikana tuli tehtyä vielä muutama testi, ihan vain varmuudenvuoksi. ;) 

Sitä tunnemyrskyä ja ajatusten sekamelskaa pääni sisällä ei voi sanoin kuvata. Oloni oli samaan aikaan onnellinen ja pelokas - onko sisälläni oikeasti uuden elämän alku?

Perjantai-iltapäivä koitti lopulta ja istuin jännittyneenä neuvolan odotusaulassa lukien Vauva-lehtiä ja miettien, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Hoitaja tuli pyytämään minut sisälle. Ensimmäinen käynti olikin normaalia keskustelua asioista, perustietojen läpikäymistä, terveydentilani kartoittamista, sekä tulevien neuvolakäyntien ja ultrien suunnittelua. Edessä olisi ensimmäisen ultra-ajan varaaminen raskauden keston määrittämiseksi.

Taas kului pitkä viikko eteenpäin ja hoitaja ilmoitti että minun tulee käydä vielä laboratoriossa antamassa verta raskauden varmistamiseksi. Tuntui, ettei pää enää kestä odottelua ja epätietoisuutta. Entäs jos sieltä ei löydykkään mitään? Entäs jos verestä otettu raskaustesti näyttääkin eri tulosta?

Seuraavana aamuna olin malttamaton ja heti terveyskeskuksen auettua soitin sinne ja tarkistin, että näyttihän testi varmasti samaa kuin edellisetkin. Kyllä - se oli positiivinen, raskaushormonit olivat yli 5000! 

Muutaman tunnin kuluttua puhelimeni soi ja sain ultra-ajan jo maanantaille.

Kun maanantaiaamu koitti ja oli aika lähteä kohti äitiysneuvolaa ja ensimmäistä ultraa, oloni oli epätodellinen. Seikkailin pitkin terveyskeskusta eksyneenä kunnes löysin muutaman mutkan kautta  hoitajan avustuksella oikean huoneen oven eteen odottamaan. Minut pyydettiiin melkein heti sisälle. Muutaman sanan vaihdettuamme hoitaja jo pyysi minut pitkälleen hoitopöydälle ja hetkinen - monitoriltahan alkoi näkyä jotain?

Siellä se todella näkyi! - Pieni (riisinjyvän kokoinen) papu kasvamassa vatsani suojissa!

Hoitaja osoitti pientä valkoista palleroa ruudulla, ja sanoi sen olevan pieni alkio. Hän osoitti vielä pienempää kohtaa alkiossa, se vilkkui. Hoitaja kertoi minulle että näemme alkion sydämen lyönnit. Oli vain päivistä kiinni, että syke näkyi, sillä jos olisin mennyt muutamaakin päivää aiemmin, emme olisi välttämättä niitä nähneet. Viikkoja oli 5+5. Voi sitä helpotusta ja onnenhetkeä mitä ihminen todella voi tuntea. Hoitaja kertoi kaiken olevan kunnossa ja näyttävän juuri siltä miltä pitääkin. Sain kuvan muistoksi, eikä hymyni hyytynyt autolle kävellessäni. Vihdoin odotus oli muuttunut todelliseksi. <3